HÄÄTÖ SUOMALAISILLE

Ja uusi voitto monikultturismille. Tällä kertaa Etelä-Savosta. Tarkemmin Mikkelistä. Eli siellä kaupunki sanoo irti Suonsaarentie 31:n rivitalojen asukkaiden vuokrasopimukset ja vuokraa tilat jatkossa vastaanottokeskuspalveluita tarjoavalle Luona oy:lle.

Toisin sanoen suomalaiset häädetään kodeistaan tänne tulevien turvapaikkahuilailijoiden tieltä. Joskus vielä 1980-luvulla tällainen uutinen olisi ollut lähinnä dystooppista scifiä. Mikkeli perustelee asiaa niin, että se ei halua panostaa asuntojen remontteihin. Ja lisäksi:

Kaupungin näkökulmasta vastaanottokeskus tuo alueelle elinvoimaa: 15 työpaikkaa ja uusia asukkaita, jotka ostavat ruokansa paikallisista marketeista.

– Valtion rahoja tulee alueelle merkittävä määrä.

Tämän loihelausui kaupunkikehitysjohtaja Jouni Riihelä jolta jäi selvästi huomioimatta että joka ainoa hänen mainitsemansa ropo tulee suomalaisten veronmaksajien lompakoista. Ja jokainen ropo on suomalaisilta varastettua rahaa. Ei mitään elinvoimaa.

Nähtäväksi jää, minkälaiseksi kyseinen seutu muuttuu uusien tulijoiden myötä.

Kari Suomalainen näki tulevan jo 35 vuotta sitten.

RUIKUTUSTA KOTOUTTAMISESTA

Hallitus pyrkii leikkaamaan kaikenlaisesta turhasta ja sehän on kannatettavaa. Yksi leikkauskohde ovat ns. kotouttamispalvelut. Kotouttaminenhan on sanahirviö, joka ei tarkoita itse asiassa mitään, mutta mikä on noussut maassamme dogmin asemaan. Luonnollisesti valtamedia on pannut asian tiimoilta alaleuan väpättämään. Esimerkkinä Yle, joka otsikoi:

Purra haluaa leikata kotouttamisesta rankalla kädellä – Helsingin maahanmuuttojohtaja näkee kolme ikävää seurausta

Vantaa menettäisi vuodessa noin kymmenen miljoonaa, Helsinki 17. Leikkaukset vaikuttaisivat asiantuntijoiden mukaan huomattavasti maahanmuuttajien työllistymiseen.

Koko asiassa on tietoisesti unohdettu että maahamme on muuttanut jo vuosikymmeniä kehitysmaalaisia – lähinnä islamilaisia – joilla ei ole pienintäkään halua eikä aikomusta työllistyä. Ja niin sanottu kotoutuminen on heille lähinnä vitsi, jota heidät elättävät suomalaiset pallottelevat keskenään. Se on pelkkää suomalaisten keskinäistä mielikuvitusta jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa.

Tässähän ollaan huolissaan siitä, että ei voitaisi jatkaa jotakin, joka on jo viimeiset kolmekymmentä vuotta mennyt täysin perseelleen. Emme tarvitse kotouttamista. Vaan kotiuttamista.

Ja tietysti tämän huolen takana on se ajatus, että maahanmuuttoteollinen kompleksi alkaisi menettää suojatyöpaikkoja. Joita on pidetty yllä lähinnä hyvesignaloinnin nimessä.

GHETTO?

Pysytään vielä Helsingissä. Helsingin poliisissa on menossa sisäinen kahina, kun siellä siirretään Malmilta 120 kenttäpoliisia Pasilaan. Tyytymättömyys on varmaan perusteltua, mutta silmään pisti muuan lause:

Tässä on suuri ghettoutumisen vaara, kun poliisi ei ole läsnä. Menetämme kenttätuntemuksen, joka on äärimmäisen tärkeää niin kohteisiin kuin kohdehenkilöihin liittyen, yksi pakkosiirrettävistä konstaapeleista sanoo.

Minä en syytä poliisia ghettoutumisesta. Sinänsä sana ghetto on tässä vähän harhaanjohtava. Jos sillä ajatellaan esmes juutalaisghettoja, varsinkin kakkosrähinän ajalta. Nämä ”ghetot” ovat syntyneet ja edelleen kasvavat lähinnä islamilaisväestön omasta halusta.

Suomessakin on jo pitkän aikaa nähty, kuinka ne haluavat pakkautua omille alueilleen vain omiensa seuraan. Ruotsissa ja muissa maissa tilanne on vielä pahempi. Kyseiset alueet eivät ole ghettoja, vaan etnisiä enklaaveja joilla ei lopputulemassa ole länsimaisen – myös suomalaisen – yhteiskunnan kanssa mitään tekemistä. Muuta kuin se, että ne länsimaiset yhteiskunnat elättävät nuo etniset enklaavit. Juutalaisghettojen ihmiset joutuivat väkivallan kohteiksi. Näitten uusien ”ghettojen” asukkaat taas puolestaan tekevät väkivaltaa kantaväestöä kohtaan.

Kyse ei ole ghettoutumisesta. Vaan länsimaisten – myös suomalaisen – yhteiskunnan vuosikymmeniä jatkuneesta sinisilmäisestä typeryydestä. Ainoa keino ”ghettoutumisen” estämiseen olisivat joukkokarkoitukset.

Mutta se on vielä poliittiselle koneistolle liian suuri tabu. Se tarkoittaisi tehdyn valtavan virheen tunnustamista ja samalla omien kasvojen menettämistä.

Ja joo, oikeastaan tähän tekstiin sopii hyvin varsin tuttu kuva Malmöstä:

EI LAATUA VAAN MÄÄRÄÄ

Törmäsinpä muutama päivä sitten minkäs muunkaan kuin Helsingin Pravdan pääkirjoitukseen jossa ilakoidaan sillä, että Helsingin väkiluku saattaa ensi vuonna nousta yli 700.000:n. Niin kuin se olisi itseisarvo. Miettimättä sitä, että keitä sinne Helsinkiin oikein tulee. No, otetaan Pravdan perusteita:

Helsingin vetovoiman vähäisimpiä syitä eivät ole arvoliberaali ilmapiiri, kansainvälinen tunnelma ja ihmisen mahdollisuus olla se, joksi hän itsensä kokee.

Se ”arvoliberaali ilmapiiri” kai lähinnä houkuttelee yliopisto-opiskelijoita. Ja nimenomaan sen ”kansainvälisen tunnelman” vuoksi ihminen ei kylläkään voi olla kaikissa paikoissa sitä, mitä hän on. Esimerkiksi jos olet suomalainen nuori ja satut törmäämään puoleen tusinaan haittamaahanmuuttajaan. Mutta ehkäpä toimittelija tarkoittaa jotain pride-pervoilua.

Kymmenentuhatta uutta helsinkiläistä on melkoinen luku vuosittain. Tulevat he sitten muualta Suomesta tai muualta maailmasta, ovat he sitten maahanmuuttajia eli mamuja tai Stadiin muuttajia eli stamuja, Helsinki ottaa tulijat avosylin vastaan. Elinvoiman, työvoiman, veronmaksajien ja urbaanin yleisilmeen puolesta kasvu on kaupungille hyvä asia.

Ja toimittelija jättää täysin huomioimatta että kuinka moni Helsinkiin tulija on tosiasiassa veronmaksaja ja kuinka moni tuli elatusautomaatin piiriin? Niin sanotut elinvoima ja urbaani yleisilme ovat nollasanontoja jotka tietysti kuulostavat hyvältä vihervasemmiston korvissa. Ne voidaan suomentaa jatkuvasti lisääntyneellä väkivalta-, seksuaali- ja huumerikollisuudella. Toimittelija muistelee vielä vanhaa Helsinkiä:

Harvempi ehkä muistaa, että Helsingin väkiluku oli vuonna 1992 vaivaiset 490 716. Se oli hieman kuin iso Espoo. Kaupunki oli toki silloinkin väkiluvultaan ylivoimaisesti Suomen suurin, mutta nykysilmin luku tuntuu hämmästyttävän pieneltä.

Pääkaupunki oli kitukasvuinen, alkavan talouslaman säikäyttämä, hitaasti kansainvälistyvä ja vetovoimaton.

Vaan minä muistan, ja kaupunki oli silloin huomattavasti turvallisempi. Kansainvälistymisen lisääntyminen on taas termi, joka kuulostaa hyvältä mutta se ei Suomea lamasta nostanut. Toipahan elatusautomaatin ja taikaseinän. Itse asiassa kyseisen toimittelijan epistola tuo mieleen ne 1990-luvun suvakit jotka halusivat maahanmuuttoa sillä perusteella, että Suomeen pitää saada lisää väriä.

No, saatiinhan sitä. Niin paljon että pitele ja varjele. Mutta toimittelijalla ja muilla samanlaisilla on utopistinen käsitys siitä, mitä Helsingin – ja koko Suomen – tulisi olla. Tosiasiassa kaupunkia ja maata ollaan muuttamassa kehitysmaaksi.

Käydään sitten vielä Tanskanmaalla. Vaikka se on monessa suhteessa Suomea fiksumpi, niin wokellus elää vieläkin. Siellä on noussut kohu. Patsaan rinnoista. Siis patsaan:

Tanskan kulttuuri- ja palatsivirasto on pyytänyt merenneitopatsaan poistamista Kööpenhaminan läheisestä Dragørin linnoituksesta. Den Store Havfrude, eli Suuri merenneito -patsasta koskevan pyynnön taustalla on patsaan liian isoiksi koetut rinnat.

Politiken-lehden taidekriitikko Mathias Kryger kuvaili patsasta ”rumaksi ja pornografiseksi”. Berlingske-lehdessä toimittaja ja pappi Sorine Gotfredsen sanoo patsasta ”miehen kuumaksi uneksi siitä, miltä naisen tulisi näyttää”.

No, tämä kuulunee sarjaan ”liian vähän tolkullista tekemistä ja liian paljon halua valittaa jostakin”.

Ne tissit voitte katsoa linkistä.

VIHAN MÄÄRITTELYOIKEUS

Palataan vielä tuohon blogini deletoimiseen. Syynä siihen oli siis ”vihasisältö”. Ja siitä herää pari kysymystä.

Ensinnäkin, kuinka moni itse asiassa valitti sisällöstä?

Ja toinen, tärkeämpi kysymys. Johon lukijakin tietää hyvin vastauksen. Keillä on ollut jo kauan aikaa oikeus määritellä tuomittava teksti ja sitä myötä tuomittavat ajatukset?

Vastaushan on ollut tietysti vihervasemmisto. Joka tosin kaappasi sen määriitelyoikeuden itselleen ja valtamedian avulla se on sen pystynyt itsellään pitämään.

Milläs nimellä niitä sellaisia yhteiskuntia kutsuttiinkaan, joissa hyväksyttävän ajattelun sai määritellä yksi ainoa poliittinen taho?

Blogin deletointi herättää tietysti pelon siitä, että seuraavana listalla ovat muut luetut kansallismieliset blogit. Euroopassa kansallismielisyys on nousussa mutta Suomessa vihervasemmisto aikoo pitää kynsin ja hampain asemastaan kiinni.

Ja mikä on sitten sitä vihervasemmiston hyväksymää ajattelua? No vaikka tällainen:

Ja mitäs muuta tuo on kuin sitä paljon puhuttua rasismia?

Ja tähän voisi lisätä aikaisempaan postaukseeni tullut osuva kommentti:

Vahvat miehet suuttuvat valheesta,

heikot miehet suuttuvat totuudesta.

Ja tuo sopii molempiin sukupuoliin. Joita on siis vain kaksi.

SE SIITÄ SANANVAPAUDESTA

No niin. Suvaitsevais-tiedostavaisto sai sitten suljettua aikaisemman blogini. Kun ei pärjätä itse asiassa niin sitten vaimennetaan. Tyypillistä vihervasemmistolle. Käytän nyt tätä blogaaja-alustaa ellen löydä toimivampaa. Tämä on bloggeriin verrattuna aika hankala.

Mutta kiitokset kaikille joilta olen saanut kannustusta deletointini jälkeen. Yritetään vielä jatkaa.