Törmäsin Helsingin Pravdassa kovasti sekavaan pääkirjoitukseen jonka logiikka on, no, omalaatuinen. Sanoisinko vihervasemmistolainen. Kirjoittajana on muuan sosiaaliantropologian professori. Hän aloittaa Suomen maanpuolustuksesta:
Sotaan ei varauduta vain lisäämällä puolustusmäärärahoja. Myös kansalaisten puolustustahtoa on kohotettava.
Totta joo, eihän siinä mitään.
Venäjän naapurina Suomi päivystää eurooppalaisen sivilisaation etuvartiossa.
Tässä katsannossa EU- ja Nato-Suomen puolustustahto merkitsee valmiutta taistella länsimaisten arvojen puolesta.
Totta joo tämäkin. Vaikka vähän mietin, että mitä ne länsimaiset arvot oikein ovat.
Mutta mitä kyseinen tyyppi tarjoaa ratkaisuksi? Afrikkaa. Otetaan pieni kooste:
Ei pitäisi olla puolustustahdosta pois, että ikkunoita avataan muihinkin ilmansuuntiin kuin Eurooppaan. Mannerlaattojen liikkuessa on hyvä harjoitella ketteryyttä.
Suomen ulkopoliittinen johto onkin havahtumassa siihen, että elämme globaalin etelän vuosisataa.
Globaalissa etelässä on talouskasvua ja geopoliittista painoarvoa. Sijaintinsa ja historiansa vuoksi Euroopalla on erityisen läheinen suhde Afrikkaan.
Afrikka on ainoa maanosa, jossa väestön määrä kasvaa lähivuosikymmenet. YK ennustaa afrikkalaisia olevan vuonna 2050 neljännes ihmiskunnasta, vuosisadan loppuun mennessä lähes 40 prosenttia.
Afrikan haasteet ovat mittavat, mutta niin ovat myös sen inhimilliset voimavarat. Eurooppa voi vain haaveilla vastaavasta työikäisten osuudesta väestörakenteessa.
Ja kun sitä porukkaa rahdataan – ja on jo rahdattu – tänne, niin ollaan opittu, että työikäisten määrä ei tarkoita työntekijöitä eikä talouskasvua, vaan elättien määrän kasvamista.
Afrikkalaiset voivat avittaa Eurooppaa sen ahdingossa. Uudet kumppanuudet edellyttävät uutta ajattelua, jossa Eurooppa ei enää ole maailman napa.
Tämä apu on kyllä jatkuvasti ollut miinusmerkkistä. Ja en ymmärrä, kuinka afrikkalaiset voivat lisätä Suomen maanpuolustustahtoa. Häiskä tunkee neliskulmaista palikkaa pyöreään reikään ja kuvittelee, että se onnistuu.
Vaan kun usko ja toive kohtaavat, niin lopputuloksen voi lukea usein Helsingin Pravdasta.
